Siideribisnes toi sisältöä elämään


Kuura Ciderin perustaja Petri Halmetoja halusi työn, jota hän voi tehdä intohimolla ja siirtyi toimistohommista käsityöläissiiderintekijäksi.

Halmetoja tekee uraauurtavaa työtä suomalaisen siiderin määritelmän löytämiseksi, koska maassamme ei ole siideriperinnettä. Kuura Cider täyttää tänä vuonna neljä vuotta. Tähän asti yrittäjän tie on ollut nousujohteista.

”Kun aloitin siiderinvalmistuksen, suomalaisista baareista ei löytynyt kotimaista aitoa siideriä, mutta kysyntää tuotteelle oli. Se kannusti tekemään ja kasvattamaan tuotantoa. Tein ensimmäisen kaupallisen siiderieräni vuonna 2014. Pari vuotta myöhemmin olin jo siinä tilanteessa, että siideristä oli tullut minulle täysipäiväinen työ toisen työn rinnalla. (Käytännössä tein kahta työtä samaan aikaan.) Erityisen haastavaksi tilanne muotoutui, kun sain omat tuotantotilat 2016. Oli tehtävä illat ja viikonloput ihan täysillä, että sai homman toimimaan. Ei sellaista olisi jaksanut pitkää. Siirryin kokopäiväiseksi siideriyrittäjäksi alkuvuodesta 2017.

Kiinnostus alkoholin valmistukseen syntyi viiniharrastuksen kautta. Kävin viinikursseilla, koska olin kiinnostunut viininteoriasta. Se johti siihen, että hakeuduin 2013 opiskelemaan viininvalmistuksen ammattitutkintoa Tuorlaan.

Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta Nivalasta. Etelään tulin opiskeluiden ja työn perässä. Fiskarsiin päädyin monestakin eri syystä. Tein ensimmäisen kaupallisen erän siideriä fiskarsilaisen Rekolan panimon kanssa. Fiskars sijaitsee omena-alueella, lähellä ovat Salo, Kemiö ja Lohja. Ajattelin yritykseni sopivan Fiskarsin käsityöyrittäjien joukkoon. Kylän tunnettavuus ja vilkas turistisesonki mahdollistivat oman kaupan perustamisen sinne.
Haaveenani oli perustaa viinitarha ja tehdä suomalaisista rypäleistä viiniä. Suunnitelma vaihtui pian omenoihin ja siiderinvalmistukseen, koska raaka-ainetta on helposti saatavilla, ja siiderinvalmistuksessa pätevät samat opit ja teoriat kuin viininvalmistuksessa. Siiderissä parasta on raikkaus ja luonteikkuus. Aidossa siiderissä on elävähenki ja ne ovat hyvin persoonallisia tuotteita. Hyviä suomalaisia siideriomenoita ovat esimerkiksi eppulainen ja grenman, joista tulee hyvin sokeria siideriin ja hapokkuutta. Sariola, mutta siitä olen hiukan epävarma ja linnanomena, joka on hapokas, mutta hyvä viiniomena.

Siiderinvalmistajissa esikuviani ovat Paksuniemen juomatehtaan Jyrki-siiderin Jyrki. Hän on pioneeri suomalaisen aidon siiderin valmistuksessa. Jyrki sai kansainvälistä tunnustusta siiderilleen (tai: muutama vuosi sitten) ja olin itse silloin vielä aloittelija näissä hommissa. Ymmärsin, että suomalaisella siiderillä on mahdollista menestyä myös kansainvälisesti. Toinen esikuvani on ruotsalainen Bränland, joka valmistaa ice cideria. 

Suurin haaste kaupallisessa siiderinvalmistuksessa on rahoitus. Kun omenat ostetaan jo syksyllä, mutta tuotteet tulevat myyntiin vasta keväällä, ja cuvee vasta puolentoista vuoden kuluttua niin vaatii pääomaa ja on suuri haaste yritykselle. Omenavuodet vaihtelevat, mutta raaka-aineen hinta ei ole noussut pilviin huonoina omenavuosina. Kauppapuutarhat osaavat viljellä niin, että satoa tulee joka vuosi. Siiderinvalmistuksessa käytetään kakkoslaatua, jolle viljelijöillä ei ollut aikaisemmin käyttöä. Kun kiinnostus siiderinvalmistukseen lisääntyy niin kilpailua raaka-aineesta voi tulla.
Ostan tällä hetkellä kymmeniä tuhansia kiloja omenaa. Siideriä tulee ensi vuodelle 15 000 litraa. Tarkoitukseni on kasvattaa tuotantomäärää vuosi vuodelta. Tällä hetkellä siideritankkien kapasiteetti on noin 24 000 litraa. Osa tuotteista on tankeissa pidempään, joten uudelle sadolle ei aina vapaudu kaikki olemassa oleva tila. Tuotteeni ovat käsityötä. Niissä on rosoisuutta ja pullon pohjalla saattaa olla hiivasakkaa kuten perussiiderissäni. Tuotteeseen tulee tietty luonteikkuus, kun sitä ei ole tehty isoissa erissä.

Siiderinvalmistus on pitkälti yksinpuurtamista. Koen viime vuosina syntyneen suomalaisen siideriyhteisön tärkeänä. Emme kilpaile toistemme kanssa vaan meidän täytyy jakaa oppejamme, koska siiderinvalmistus on vielä lapsenkengissä.

Suosikkisiideriäni on vaikea nimetä. siidereissä on niin monia tyylejä, mutta jos muutama pitää mainita niin paikan päällä nautittuna baskisiideri sidra naturel oli mahtava kokemus. eteläranskalainen txalaparta, oli todella rikastuttavan makuista juomaa. Siinä maistui muun muassa savu ja pekoni.


Tavoitteeni on ollut vakiinnuttaa muutamat tuotteet valikoimaan: Jälkiruokaviini Ice Cider, kuohuviini Cuvée, Real ja Kuuran perussiideri. Haluan tehdä myös kokeiluja, nämä pienet erät tulevat perussiidereiden rinnalle, esimerkiksi tänä keväänä on myynnissä pieni erä Kuura Vintagea, joka on mielestäni paras koskaan tekemäni siideri.